lataukset

Kuinka ihmiset lataa itsensä, mistä sitä virtaa ja hyvää tuulta oikein saadaan? Pittääkö olla jotain mitä odottaa, että jaksaa päivästä toiseen?
Mulle ystävät on tärkeitä, siis kyläilyt ilman lapsia. Ihan aikuisten juttuja siis. Vaikka mun kyläilyt aina menee yömyöhään ja seuraavana päivänä on armoton väsy, on olo kuitenkin ihmeen kevyt ja hyväntuulinen. Olenko huono äiti kun akut ei lataannu lasten kanssa leikkiessä tai niiden touhuja seuratessa? Tottakai nuokin saa aina hyvälle tuulelle, mutta aina sekään ei riitä. Mies sisälle tultuaan lukee lehtiä tai katsoo telkkaria, eikä siitäkään siis ole oikein juttuseuraa. Kyllä tätä arkea jaksaa aina pätkittäin, mutta on pakko välillä päästä pois kotoa tuulettumaan ja saamaan ajatukset muualle arkihommista. Nyt varsinkin kun taas on sattunut ja tapahtunut kaikkea ikävää ja olis pakko puhua jonkun kanssa, joka ymmärtää minun  osuuteni menetyksestä ja haikeudesta.
On vain niin vaikea päästä kotoa pois, kun lapsilla pitää olla "nukuttaja" paikalla, tai niin ainakin miehen mielestä.
 Tänään suullisen "iltaloma-anomuksen" tein isännälle, hän ei vaan oikein taaskaan ollut samaa mieltä. Ärsyttävintä on lähteä, kun tietää ettei toinen mielellään olisi päästänyt. Tosin sekään ei ole hidastanut kun meidän mamma on päättänyt lähteä.      
Mulle yksinkertaisesti ystävät on henkireikä. Kohta muuten onkin ystävänpäivä <3