Elämää syrjässä

Elämää syrjässä

tiistai 15. helmikuuta 2011

Talvi

Talvi ei ole mun vuodenaika, eikä kesä, eikä syksy. Kevät on. Tämä talvi on ihan päättymätön pakkastalvi, pirusti luntakin. Talvessa ei ole oikein muuta  mukavaa kuin ne aurinkoiset päivät, jotka lupaa kevättä. Vesi tippuu räystäiltä ja linnut laulaa koko päivän, tai ainakin sen ajan kun aurinko on taivaalla.
Uloslähtökin lasten kanssa on kaaosta, vaatteita ja puettavaa riittää. Pakko pukea, että tarkenee. Kuinka huoletonta se onkaan keväällä, kun laittaa vaan lakin päähän ja kengät jalkaan. Paitsi sillon kun on vielä loskaa ja jokapaikka on märkä. Eteinen on kuin kuralätäkkö joka kerta kun tullaan porukalla ulkoa.
Tosin ymmärrän kyllä että talvesta voi pitää sellainen joka harrastaa jotain talvilajia, hiihtoa tms. Mulla ne harrastukset jäi koulun pakkoliikunnan jälkeen. Sen koommin en oo luitellu, enkä hiihtäny. Tosin olis kyllä mukava kokeilla taas.


Mäenlaskua kokeilin yhtenä päivänä, ei oo mun juttu enää. Selkään ja pyllyyn sattu siihen malliin, ettei tee mieli enää laskea =) Häviääköhän sitä näin vanhempana jousto takapuolesta vai mikä siinä on? Sellaset toppaukset on kyllä takamuksessa, ettei pikku jääpaakkujen pitäis tuntua...

Lumihevosia ja lumiukkoja on tehty  lasten kanssa, se on mukavaa touhua. Tulis vain sellaset kunnon suojakelit että saatas enemmänki tehtyä.
Ja rekiretkillä on käyty Loppakorva hepan kanssa tänä talvena. Oonpa jopa pyllähtäny reestäkin niin makiasti pyllylleni, että sitä muistellaan toveripiirissä vieläkin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti