Elämää syrjässä

Elämää syrjässä

maanantai 30. huhtikuuta 2012

kakkuja tehty taas

 Nämä koristeet oli pikkuineidin toiveesta, asuntovaunu, perhostenkoti ja perhosia. Unohdin yhden toiveen...Neiti olisi halunnut että jossain lukee karavaanari, se vaan jotenkin unohtui...



 Tämän saajalla on hevonen nimeltä Black Rose, joten musta ruusu hänelle yllätyksenä.


 Tässä toiveessa sain aika vapaat kädet, neiti toivoi koiria. Ja niitä hän sai. Kakussa on 8 munan pohja, välissä mansikoita ja suklaavaahtoa. Päällä flora vispiä maustettuna vaniljakreemillä


lähikuva koirista
                                                   
                                                   

toiset koirat

Tämän kakun saajan toiveena oli hevoskakku.

Ponimus vähän lähempää

tiistai 24. huhtikuuta 2012

sämpylät

Itse en oikein välitä ruisleivästä, ainakaan kaikista laaduista. Parhaita oli  ne fazerin tassut, mut ei niitä taida enää olla olemassakaan. Ruispaloja joskus syön, mutta ne on ensin lämmitettävä  mikrossa pehmeiksi. Kova ruisleipä on ehdoton ei. Parasta leipää on uunituore vehnäleipä, rieska tai ihanat pehmeät sämpylät. Kaikki sellaisina, että vielä voi sulaa leivän päälle. Nam!
joskus taikina nousee liiankin hyvin


maanantai 23. huhtikuuta 2012

Jälleen ristiäisiin


 Ja mää niin haluaisin toisenlaisen vauvamuotin, tuolla muotilla en saa millään vauvan hienoja yksityiskohtia näkyviin.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

koristeita

Jopas on tullut kakkutilauksia, pakko siis tarttua toimeen ja tehdä koristeita etukäteen.


7 vuotiaalle neidille, koirakoristeita

nämä lähtevät ilman kakkua matkaan

ponimus


Käytän koristeisiin useimmiten sokerimassaa, mutta myös marsipaania ja vaahtokarkkimassaa. Mitä milloinkin kaapissa on. Parasta muotoiltavaa mielestäni on sokerimassa, marsipaani käy pieniin yksityiskohtiin taas paremmin.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Lauran korttihaaste 31

aiheena oli sarjakuva ja tottakai korttiin pääsi oma suosikkini baby blues...


Jotenki tässä kuvassa kortti näyttää kierolta...ei se sitä kyllä oikeasti ole, mutta tällä nyt mennään.

buzzataanko?

Sain buzzattavaksi Purinan koiranruokaa ja jaoin näytteitä ystäville. Oma koirani ainakin tykkässi ruuasta paljon, yleensä niin kovin valikoiva mopsineitini... Omasta mielestäni ruoka oli ulkonäöltään hyvin vaatimatonta. Haju oli lupaava, jotkut nimeltä mainitsemattomat koiranruokamerkit tuoksuvat pissalle, tai ainakin jollekin todella pistävälle.
Tämä ruoka oli tarkoitettu isoille koirille, joten sitä tuskin tulee meidän pikkuiselle ostettua.
Toinen kohteeni, oma saksanpaimenkoira. Tykkäsi se, mutta en voi pitää häntä minkäänlaisena makutuomarina tai testivälineenä, koska syö ihan kaikkea. Siis oikeasti ihan kaikkea ja nopeasti. Ei varmasti ehdi maistella mitä suussa on, kun jo nielaisee kaiken. Mutta siis Purina, kyllä kelpasi. Tosiaan niinkuin kaikki muukin =)


munkkeja ystävän kanssa


Seurakunnan kerho peruuntui, joten me mammat sitte yhdistettiin voimat ja tehtailtiin munkkeja ja donitseja.

perjantai 13. huhtikuuta 2012