Elämää syrjässä

Elämää syrjässä

maanantai 30. toukokuuta 2011

tekeminen on terapiaa


Ainakin mulle, tuntuu että vain sillon saa olla rauhassa, ehkäpä eniten omilta ajatuksilta kuin miltää muulta. Kun tekee jotain, ei suunnittele koko ajan jotain seuraavaa projektia jota haluaa kokeilla. Kuulostaako tyhmältä. Mutta on niin paljon asioita joita haluan vielä tehdä ja kokeilla, tuntuu että on kauhea kiire ehtiä tehdä kaikkea. En kyllä tiedä miksi. Toissapäivänä alotin tekemään laatikkoa, josta ei tietenkään tullut niin hienoa kuin halusin. Mutta nyt on tekniikka selvillä seuraavia varten. Ne on sitte pienempiä ja toivottavasti kauniimpia kuin tämä. Mietin tohon vielä jotain tekstiä, kunhan keksin minkä ja miten sen toteutan...



Monesti oon miettiny et mikä maksaa noissa sisustustikkaissa niin kamalasti, olen seurannu huutonetissä on korkeimmat tarjoukset ollu yli 50 euroa. Päätinpä sitten kokeilla niitäkin: kolme heinäseivästä riihestä ja sahaamaan ja hiomaan ja naulaamaan. Naulaaminen olikin sitten hankalaa, puu oli niiiiin kovaa ettei naula yksinkertasesti suostunut menemään kuin kieroon. Isäntä siis apuun, totes siinä vain ettei noin kovaan puuhun naula mene, kun hakkaa liian hentosesti. Pitää lyöjä reilusti! Joo joo, tiedän, mut sitte se naula ainakin menee kieroon ja väärään, enkä kuitenkaan saa sitä enää asiallisesti irti. No, kai mä kokeilen vielä tämmöstä uudestaan, nyt kun isäntä toi mulle maatalouskaupasta oman sahan, hiekkapaperia ja nauloja.<3
 Tein mä yks ilta jotain sellastakin, mihin ei isännän apua tarvittu. Peppikoriste lähtee pikkutytön synttäreille =) Noita kukkia pitäs oikein istua tekemään ajatuksen kanssa, mulla nuo tuppaa olemaan vähän hätäsesti tehtyjä. Joku hyvä ohje mansikkamäen sivuilta ja istus vain tekemään...Ja toki lisää muotteja ei olis tosiaan pahitteeksi.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

kesä ja kesäsiivous

Mua ei sitten vaan jaksa innostaa tuo ikkunoiden pesu,eikä mattojenkaan pesu. Ja sohva ja nojatuolit pitäs pestä. Voi kun saisi uuden höyrypesurin, isomman. Semmosen millä voi pestä mitä vaan. Tai ainakin noi sohvat ja ikkunat. Matot pesen painepesurilla ja kaikki tallin monta kymmentä hevosen loimea kans. Se on aina niin loputtomalta tuntuva projekti.  ==(  Kuka on keksiny että pitää tehdä kevätsiivous, syyssiivous, joulusiivous, juhannussiivous? Kuka? 

Juhannuskaan ei muuten ole taas kaukana, mä niin toivon että meille tulis sillon taas lomalaisia. Sillon juhlapyhä tuntuu juhlalta, eikä tavalliselta viikonlopulta. Porukassa on kiva syödä hyvää ruokaa ja istua iltaa. Ja leikkiä lasten kanssa, ne kun on muka paljon reippaampia kun on vieraita. Ja ne on muuten kylässäkin aina niiiiin kiltisti, ettei kukaan varmaan usko, millasia riiviöitä ovat kotona...Onko muita isompia juhlia tulossa? En ainakaan muista. Jotain kakun arvoista? Tai siihenhän käy mikä tahansa, aina on kakun arvoista juhlia, vaikka sitä että tänään löydettiin ekat etanat! Tai tai tai, ihan mikä vaan käy. Voi jospa mä vielä saisin sieltä leipurinputiikista niitä ihania silikonimuotteja ni saatas taas vähän erilaisia kakkuja. Oikeesti, on mulla muotteja, mut jotenki tympäsee aina noilla samoilla vaikka niistä saa kyllä monenlaisia, kunhan vaan jaksaa väkertää.

Mä oon taas murehtinu tulevaisuuttakin iltakaudet ja yöllä kun en saa unta. Mulla on enää 8 kuukautta hoitovapaata jäljellä, mitäs sitten? Jonnekin työkkärin kurssille ja lapset hoitoon. Sit hoitopaikkaan ja edestakas ajamiseen menee rahaa niin ettei työkkärin raha edes riitä. Mukavaa. Mä haluaisin tehdä kotona jotain mistä tienaa, en halua lapsia muiden hoitoon. Haluan nähdä jokaisen edistysaskeleen ja kehittymisen ihan itse. Olla läsnä. Mitään en ole niin paljoo katunu, kuin sitä kun vanhimman lapsen täytettyä 9 kuukautta, palasin takasin töihin ja poika meni hoitoon. Siellä se sitte otti ensiaskeleensa, oppi puhumaan, pukemaan...Mä jäin aina kaikesta isosta ja tärkeästä paitsi. En enää halua saman toistuvan. En mä taida noita laskea kouluunkaan ilman äitiä... Noh, ny mä palaan kukkaruukkujen kiehtovaan maailmaan hetkeksi enen ruuanlaittoa.

tämä lähtee tutun pojalle 15v kakkuun


tiistai 17. toukokuuta 2011

onnea minulle =)

Tänään vanhenin, vaikka en haluaisi. Tuntuu että vuodet menee nyt ihan liian nopeasti, enkä ite pysy mukana. Kohta olen jo eläkeläinen ja huomaan etten ole saanut elämäni aikana mitään aikaiseksi. Paikatkin jo krenkkaa, jos ei olis mistään kipeä sitä varmaan luulis olevansa jo kuollut. Onko ikääntymisessä tai vanhentumisessa oikeasti mitään hyvää? Paitsi se että saa kakkua, toisten tekemää vielä kaiken lisäksi tänä vuonna. Harvinaista herkkua ja oikeesti HERKKUA!
Isosisko "taikoi" tämmöisen kakkukakun. kiitos!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

kakkuja ja kakkuja

Makeaa on ollut elämä viime aikoina ja sen huomaa kun käy puntarissa... On ollu monenlaista aihetta kakkuun, tosin onko sellasta aihetta jota ei voisi juhlistaa kakulla? Nyt tuntuu kuitenkin että alkaa makeat tökkimään pahemman kerran, tänään söin niiiiiiin valtavasti niiiiiiiiin hyvää Key lime-kakkua. Oli oikeesti ihan sairaan hyvää! Ystävä teki sen mulle, mulla on synttärit tiistaina ja hänellä on niin paljon menoa että juhlistettiin tänään yhdessä. Sain aivan ihanan lahjankin, rasian jossa oli tyllia. Täytyy tässä ottaa joku ilta ja rauhassa sokerikreemillä testailla minkälaista jälkeä milläkin tulee.

Eilen olin "iltalomalla" ystävän luona. Heillä on oriasema (mountain talli) ja vietettiin siitoskauden avajaisia ja juhlittiin myös ori Amour Amin killerin eliitin voittoa. Kyllä tällä annoksella ystäviä jaksaa taas jonkun aikaa normaalia arkea ahertaa! Ystävät on mulle oikeesti henkireikä, ilman en pärjää.
 Josta muuten tulikin mieleen että oli meininki tuon kakuntekijä-ystävän kanssa lähteä keskiviikkona täytekakkukoristeiden valmistuskurssille. Toivotaan että sieltä saa hyviä vinkkejä ja oppii uutta.

Nyt menen isännän kanssa nauttimaan kanansiivistä viimeisen kerran, Luoja tietää millon niitä taas saadaan kun saarioiselta sanoivat että ennen syyskuuta on turha edes kysellä lisää. Harmittaa, nyt saa keskiviikko ja lauantai-illat pyyhkiä kokonaan pois allakasta. Samalla minäkin urheilua karttava aion seurata jääkiekon kultamatsia. =)   
tässä on mun synttärilahja, tälle tulee varmasti paljon käyttöä. Kiitos Heidi!

Lotan nimipäiväksi tein juustokakun. Alaosa on mariannecrushilla maustettua tuorejuustoa ja flora vispiä, päällä soseutettua mansikkaa

tällä kakulla juhlistettiin killerin eliitin voittajaa Amour Amia

tämä on MUN synttärikakku, Key Lime. TAIVAALLISTA HERKKUA!

maanantai 9. toukokuuta 2011

mitäs tämä nyt on?

Musta tuntuu etten jaksa mitään. Mikään ei kiinnosta. Pitäs kevätsiivousta alotella, ikkunanpesua ja sellasta tuvassa. Pihaa pitäs laitella ja siivota. Kesäkukat istutella ruukkuihin. Ei vaan kiinnosta yhtään. Ei edes askarteleminen, virkkaaminen tai kakkujen tekokaan houkuta.

Ipanoistakin on tullut maanvaivoja, koko ajan tapellaan tai väitetään vastaan. Pukeminen vie aikaa ja yleensä sitten saa pukea puoliväkisin. Tätä ruokaa just nyt ei tee mieli, eikö ole tuota tai tuota...En halua saunaan, ei löylyä, nyt löylyä ja nyt ovi auki. Toisella on just se lelu millä toinenkin haluaa leikkiä. Mä en vaan jaksa alkaa enää väittämään vastaan tai jujuttamaan. Annan periks ja maassa on nopeammin rauha. En vaan jaksa.

On niin ikävä sitä aikaa kun oli virtaa niin pirusti, tai oikeemmin ei oo ikävä. Haluaisin vaan istua ja olla. Jossakin hiljasessa paikassa, yksin. Olla vaan ja möllöttää.

Yleensä käyn lataantumassa ystävillä iltakylässä yksin, mut sekään ei nyt innosta. Ei musta ole seuraa, ku ei oikein päässä liiku mitään järkevää, eikä sitten saa mitään järkevää uloskaan. Mieskin on huomauttanu monta kertaa siitä että olen koko ajan kauhian kireä. Eikä asiaa auta yhtään, ettei se edes yritä auttaa näissä päivittäisissä asioissa, oikeestaan päinvastoin. Häviää nopiasti paikalta ettei tartte sietää ja kuunnella minua.

Huomenna olis taas kerhopäivä lasten kanssa, sitten mennään käyttämään minun isää kotonaan, mattilassa. (isähän muutti kylille vajaa kaksi kuukautta sitten, rivitaloon)haluaa käydä kattomassa siellä. Pitää kuulema sähkömittari lukea ja ilmottaa lukema, muistaakseni toi tehtiin kyllä jo joku aika sitten, mut mennään nyt kuitenkin. Pääsee pappa käymään mattilassa. Kunhan sille ny ei tulis kovin kauhia koti-ikävä ja päättää lähtiä sinne takasi kokonaan. Toisaalta siellä se voi muistaa kuinka työlästä on omakotitalossa asua ihmisen jolla ei pelaa enää oikeastaan mikään. Tuolla mattilassakin pitäs käydä oikein ajan kanssa siivoilemassa paikkoja, mut mut...ei innosta...Jos kauhiasti ei mene aikaa mattilassa käynnissä ni mennään ystävälle kylään. Hänkin teitty luulee jo vaikka mitä ku ei oo tullu käytyä. Onkohän tää nyt sitä isän "ryhtymisvammaa"? Kun ei mikään jaksa kiinnostaa ja joka asian alottaminen vaatii oman ryhtymisensä. Ja sittekään ei saa mitään valmiiksi.









keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Pienestä isommaksi

Lauri täytti eilen 4 vuotta. Isännän kanssa illalla muisteltiin synnytystä. Makellehan se oli ensimmäinen synnytys jossa oli mukana ja tunnustihan tuo, että jännitti aivan kauheasti. Varsinkin kun yhtäkkiä tuli sali täyteen ihmisiä ja minua hoppuuteltiin ponnistamaan oikein porukalla. Pojan syke alkoi laskemaan ja lapsivesi oli vihreää. Heti kun pää oli syntynyt, alkoi elvytysporukka putsaamaan pojan hengitysteitä. Oli kerennyt nieleksiä lapsivettä johon oli tullut kakkaa. Kun poika syntyi, kiidätettiin hänet oitis kunnon elvytykseen ja happea saamaan hetkeksi. Make oli kuullut että poika oli itkenyt heti salin oven ulkopuolella ja tiesi että poika on kunnossa.

Nyt tuo samainen poika on niin virtainen, isinpoika. Joka paikassa isin mukana ja vain isi saa auttaa jos jossain apua tarvitsee. Jos lisätään sama neljä vuotta eteenpäin on poika jo koululainen ja vielä isompi. Sitte meillä ei oo enää pientä poikaa...Tämä on niin kamalaa, sydäntäraastavaa. En halua että nuo kasvaa kumpikaan isoksi. Mihin sitten mua enää tarvitaan? Vaikka pakko tunnustaa että aina ei jaksais tätäkään, toivoo että olisivat jo aikuisia ja pärjäisivät itse. Mut oikeesti, en halua niin.