Laihduttaminen nimittäin. Välitavoite 80kg saavutettu ja seuraava tavoite 75. Lopullista tavoitetta en ole ajatellut, lopetan sitten kun hyvältä tuntuu. Nämä ensimmäiset päivät on sitten raskaita, tosin eilen siskon luona söin oikean ruuan ja kahvit kaikilla herkuilla. Miten se riskaskaan olotilaa kummasti, hetkellisesti ähkyn mentyä. Tosin illalla en sitten taas saanut unta kuin vasta yhden jälkeen. Söin liikaa... Kuuria kun noudatan ja olo on kevyt, tulee unikin melkein heti kun menee sänkyyn. Siinä yksi syy, miksi tää tuntuu oikealta ratkaisulta. Uniongelmat helpotti!
Tänään olen ollut ihan täynnä virtaa, jokainen kaappi on siivottu ylimääräisestä romusta ja tavarat palautettu oikeisiin paikkoihin, tosin selkä kyllä huomauttelee nyt touhaamisesta =( Vaatekaapistakin valikoin taas liian isoja pois, tosin ei ollut tilalle mitään. Enkä aio vaatteita vielä ostellakkaan, pärjään vähälläkin. Sitten vasta kun tulee oikea tarve, lähden ostoksille. Haluaisin jonkun mukaani ostoksille, oon tosi huono valitsemaan vaatteita ja otan aina liian isoja vällyjä, jotka vain roikkuu päällä. Mä olen monesti aiemminkin laihduttanut, mutta en koskaan tämmöisillä tuloksilla. Tämä yksinkertasesti sopii henkilökohtaisesti minulle parhaiten. Musta ei ole syömään oikeaa ruokaa vähän ja maltillisesti, se menee aina ahmimiseksi vaikka kuinka muuta päättäisin. Kai mua voi verrata alkoholistiin...Jos ottaa vähän, retkahtaa heti. Mutta kun totaalisesti kieltäytyy niin pärjää pitemmän aikaa hyvin. Toki herkuttelen pari kertaa viikossa, enkä juhlissakaan herkuista kieltäydy. Se tietää sitten vain sitä että tätä tehdään kauemmin ja ne "välipäivät" vedetään pusseilla vahinko takasin. Oikeestihan tällä kuurilla ei saisi retkahtaa ja vähintään 10 viikkoa pitäisi tyytyä pelkkiin pussiruokiin, mutta annan itselleni luvan ottaa projekti lunkimmin. Hyvinhän tuo paino on lähtenyt laskuun herkutteluista huolimatta. Olipa muuten illalla hyvä kun näin valokuvan itsestäni TODELLA isona. Siihen olotilaan en enää halua, muistan kuinka vaikeaa oli esimerkiksi kenkien sitominen. Se oli taitolaji jossa tuli aina hiki. Ja mikä ihmeellisintä, musta tuntu silloin etten mä nyt niin kovin lihava ole. Mutta oikeesti olin! Ja kun ajattelee miten liki joka ilta meni tv:n ääressä pussillinen sipsejä ja suklaalevy ihan tuosta vain. Kyytipoikana cocista tietty. Ja jos grilliruokaa ei tullu syötyä vähintään kolmena iltana ni se oli jo ihme. Siinäpä muuten taas yksi hyvä pointti täällä mehtässä asumiseen, ei tuu lähettyä grillille tuosta vain. No, mutta tää nyt tästä aiheesta. Kiva jos joku jaksoi lukea loppuun asti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti