Minulla on aika vähän hyviä ystäviä, oikeastaan vain kaksi. Toinen heistä asuu niin kaukana, että kyläilemme harvoin. Mutta kun tavataan niin nauruhermot on hellinä monta päivää jälkeenkinpäin. Meillä on vain sama ajatusmaailma ja samat kiinnostuksen kohteet. Toinen ystäväni, jonka kanssa ystävystyin vasta jokin aika sitten, ihme kyllä, asutaanhan samalla paikkakunnallakin. Hänen seurassaan voin olla oma itseni, hyvänä ja huonona päivänä. Hän osaa tehdä käsillään kaikkea hienoa ja minä matkin minkä ehdin ja otan oppia.Olen kovin kiitollinen ystävistäni, ilman heitä elämä olisi aika raskasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti