tekeminen on terapiaa

Ainakin mulle, tuntuu että vain sillon saa olla rauhassa, ehkäpä eniten omilta ajatuksilta kuin miltää muulta. Kun tekee jotain, ei suunnittele koko ajan jotain seuraavaa projektia jota haluaa kokeilla. Kuulostaako tyhmältä. Mutta on niin paljon asioita joita haluan vielä tehdä ja kokeilla, tuntuu että on kauhea kiire ehtiä tehdä kaikkea. En kyllä tiedä miksi. Toissapäivänä alotin tekemään laatikkoa, josta ei tietenkään tullut niin hienoa kuin halusin. Mutta nyt on tekniikka selvillä seuraavia varten. Ne on sitte pienempiä ja toivottavasti kauniimpia kuin tämä. Mietin tohon vielä jotain tekstiä, kunhan keksin minkä ja miten sen toteutan...

Monesti oon miettiny et mikä maksaa noissa sisustustikkaissa niin kamalasti, olen seurannu huutonetissä on korkeimmat tarjoukset ollu yli 50 euroa. Päätinpä sitten kokeilla niitäkin: kolme heinäseivästä riihestä ja sahaamaan ja hiomaan ja naulaamaan. Naulaaminen olikin sitten hankalaa, puu oli niiiiin kovaa ettei naula yksinkertasesti suostunut menemään kuin kieroon. Isäntä siis apuun, totes siinä vain ettei noin kovaan puuhun naula mene, kun hakkaa liian hentosesti. Pitää lyöjä reilusti! Joo joo, tiedän, mut sitte se naula ainakin menee kieroon ja väärään, enkä kuitenkaan saa sitä enää asiallisesti irti. No, kai mä kokeilen vielä tämmöstä uudestaan, nyt kun isäntä toi mulle maatalouskaupasta oman sahan, hiekkapaperia ja nauloja.<3

 Tein mä yks ilta jotain sellastakin, mihin ei isännän apua tarvittu. Peppikoriste lähtee pikkutytön synttäreille =) Noita kukkia pitäs oikein istua tekemään ajatuksen kanssa, mulla nuo tuppaa olemaan vähän hätäsesti tehtyjä. Joku hyvä ohje mansikkamäen sivuilta ja istus vain tekemään...Ja toki lisää muotteja ei olis tosiaan pahitteeksi.