Musta tuntuu etten jaksa mitään. Mikään ei kiinnosta. Pitäs kevätsiivousta alotella, ikkunanpesua ja sellasta tuvassa. Pihaa pitäs laitella ja siivota. Kesäkukat istutella ruukkuihin. Ei vaan kiinnosta yhtään. Ei edes askarteleminen, virkkaaminen tai kakkujen tekokaan houkuta.
Ipanoistakin on tullut maanvaivoja, koko ajan tapellaan tai väitetään vastaan. Pukeminen vie aikaa ja yleensä sitten saa pukea puoliväkisin. Tätä ruokaa just nyt ei tee mieli, eikö ole tuota tai tuota...En halua saunaan, ei löylyä, nyt löylyä ja nyt ovi auki. Toisella on just se lelu millä toinenkin haluaa leikkiä. Mä en vaan jaksa alkaa enää väittämään vastaan tai jujuttamaan. Annan periks ja maassa on nopeammin rauha. En vaan jaksa.
On niin ikävä sitä aikaa kun oli virtaa niin pirusti, tai oikeemmin ei oo ikävä. Haluaisin vaan istua ja olla. Jossakin hiljasessa paikassa, yksin. Olla vaan ja möllöttää.
Yleensä käyn lataantumassa ystävillä iltakylässä yksin, mut sekään ei nyt innosta. Ei musta ole seuraa, ku ei oikein päässä liiku mitään järkevää, eikä sitten saa mitään järkevää uloskaan. Mieskin on huomauttanu monta kertaa siitä että olen koko ajan kauhian kireä. Eikä asiaa auta yhtään, ettei se edes yritä auttaa näissä päivittäisissä asioissa, oikeestaan päinvastoin. Häviää nopiasti paikalta ettei tartte sietää ja kuunnella minua.
Huomenna olis taas kerhopäivä lasten kanssa, sitten mennään käyttämään minun isää kotonaan, mattilassa. (isähän muutti kylille vajaa kaksi kuukautta sitten, rivitaloon)haluaa käydä kattomassa siellä. Pitää kuulema sähkömittari lukea ja ilmottaa lukema, muistaakseni toi tehtiin kyllä jo joku aika sitten, mut mennään nyt kuitenkin. Pääsee pappa käymään mattilassa. Kunhan sille ny ei tulis kovin kauhia koti-ikävä ja päättää lähtiä sinne takasi kokonaan. Toisaalta siellä se voi muistaa kuinka työlästä on omakotitalossa asua ihmisen jolla ei pelaa enää oikeastaan mikään. Tuolla mattilassakin pitäs käydä oikein ajan kanssa siivoilemassa paikkoja, mut mut...ei innosta...Jos kauhiasti ei mene aikaa mattilassa käynnissä ni mennään ystävälle kylään. Hänkin teitty luulee jo vaikka mitä ku ei oo tullu käytyä. Onkohän tää nyt sitä isän "ryhtymisvammaa"? Kun ei mikään jaksa kiinnostaa ja joka asian alottaminen vaatii oman ryhtymisensä. Ja sittekään ei saa mitään valmiiksi.
Joskus sitä vain kyltyy siihen samaan arkeen, samat kuviot toistuu joka päivä ja sitä rataa. On välillä vissiin ihan hyväkin olla tekemättä mitään. Paitsi ne mitkä on pakko. Siihen ei maailma lopu vaikka aina ei ois paikat tiptop, vaikka aina ei jaksais touhuta muksujen kans, kesäkukat kerkiää myöhemminki, kyläilläkki ehtii sitte ku taas on virtaa. Että mävötä vain jos siltä tuntuu, niin tekee kaikki muutki aina välillä. :)
VastaaPoistaJospas päättäisit olla tekemättä yhtään mitään? Löllit vaan muutaman päivän ja jos vähänkään mieli palaa tuusaamaan jotain, kieltäydyt jyrkästi. Kielletyn maku voi saada hommat luistamaan :D Tsemppiä!
VastaaPoista