Juhannuskaan ei muuten ole taas kaukana, mä niin toivon että meille tulis sillon taas lomalaisia. Sillon juhlapyhä tuntuu juhlalta, eikä tavalliselta viikonlopulta. Porukassa on kiva syödä hyvää ruokaa ja istua iltaa. Ja leikkiä lasten kanssa, ne kun on muka paljon reippaampia kun on vieraita. Ja ne on muuten kylässäkin aina niiiiin kiltisti, ettei kukaan varmaan usko, millasia riiviöitä ovat kotona...Onko muita isompia juhlia tulossa? En ainakaan muista. Jotain kakun arvoista? Tai siihenhän käy mikä tahansa, aina on kakun arvoista juhlia, vaikka sitä että tänään löydettiin ekat etanat! Tai tai tai, ihan mikä vaan käy. Voi jospa mä vielä saisin sieltä leipurinputiikista niitä ihania silikonimuotteja ni saatas taas vähän erilaisia kakkuja. Oikeesti, on mulla muotteja, mut jotenki tympäsee aina noilla samoilla vaikka niistä saa kyllä monenlaisia, kunhan vaan jaksaa väkertää.
Mä oon taas murehtinu tulevaisuuttakin iltakaudet ja yöllä kun en saa unta. Mulla on enää 8 kuukautta hoitovapaata jäljellä, mitäs sitten? Jonnekin työkkärin kurssille ja lapset hoitoon. Sit hoitopaikkaan ja edestakas ajamiseen menee rahaa niin ettei työkkärin raha edes riitä. Mukavaa. Mä haluaisin tehdä kotona jotain mistä tienaa, en halua lapsia muiden hoitoon. Haluan nähdä jokaisen edistysaskeleen ja kehittymisen ihan itse. Olla läsnä. Mitään en ole niin paljoo katunu, kuin sitä kun vanhimman lapsen täytettyä 9 kuukautta, palasin takasin töihin ja poika meni hoitoon. Siellä se sitte otti ensiaskeleensa, oppi puhumaan, pukemaan...Mä jäin aina kaikesta isosta ja tärkeästä paitsi. En enää halua saman toistuvan. En mä taida noita laskea kouluunkaan ilman äitiä... Noh, ny mä palaan kukkaruukkujen kiehtovaan maailmaan hetkeksi enen ruuanlaittoa.
 | |
| tämä lähtee tutun pojalle 15v kakkuun |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti