Elämää syrjässä

Elämää syrjässä

tiistai 21. helmikuuta 2012

Joku vaivaa

Nimittäin minua. Mulla ei ole koskaan ollut näin paljon keskeneräisiä askarteluita kuin nyt. Puoliksi tehty koiran villapaita, pari huovutusta, nukkekodin kalusteita, antiikkilelu...Hetken vaan jaksaa keskittyä aina yhteen ja mieli suoltaa uusia sitä myöten. Pitäisi oikein alkaa kirjottamaan ideoita johonki ylös, että muistaa kun aikaa /materiaalia on.
 Toiseks, mä olen huomannut olevani vintage-tyyppi, vaikka joku aika sitten en voinut sietää mitään väritöntä tai vaaleaa. Nyt on ihan vimmattu himo tuunata kaikkea vaaleaksi. Ja harva se päivä käyn tarkistamassa riihellä, löytyykö aarteita tuunattavaksi. Ihan niinkuin aika olis loppumassa ja kiireellä yrittää kaikkea alottaa.
Mulla nimittäin loppuu kohta hoitovapaa ja suurin pelkoni on joutua johonkin työkkärin turhalle ja tylsälle kurssille. Viedä lapset hoitoon ja ajaa kauas...Ei, en halua, haluaisin olla vain kotona, lasten ja perheen kesken.
Tottakai töitä haluan, mutta sellasta mikä olis lähellä ja olis kiinnostavaa. Tuo nyt  kuitenkin on vain haavetta, kun ei täällä pitäjässä ole työpaikkoja olemassakaan...huokaus* jatkan siis murehtimista....



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti