juhlahumua

Lotan 2 vuotissynttärit juhlittiin prinsessateemalla. Pikku Prinsessa ei vain ollut kauneimmillaan, kun aamulla sai lumesta ihottumaa kasvoihin. Lahjoja tuli aivan valtavasti, juuri sellaisia kuin äiti oli toivonut =) Nyt päästään pukemaan nukkeja, lukemaan heppakirjaa ja laittamaan koruja. Saunaankin päätyi ämpäri ja tarvikkeet saunaleikkeihin. Niistä tuppaavat Laurin kanssa oikein tappelemaan. Eli taas vahvistuu asia, että kaikkea pitää olla aina kaksinkappalein. Tosin Tomi Traktoreita meillä on viisi, kaikkine koneineen ja silti niistä aina tapellaan...
Kuinka nopeasti aika oikein meneekin, vasta Lauri söi tuttia ja halusi auttaa vauvanhoidossa. Nyt se vauva on jo 2 vuotias," minä itse, syliin, äiti vaan" , erittäin itsenäinen pikkuneiti. Puhua pajattaa koko ajan ja laulaa...
Minkähänlaista on ollut kun itse olen ollut pieni, en kovin paljoa ajasta muista? Muistan, että en pitänyt sukkahousuista ja leikkasin ne saksilla rikki, heti kun sain tilaisuuden. Mulla oli pieni kitara, joka roikkui olohuoneessa hirvensarvissa turvassa, kunnes pikkuveli sen hajotti. Ja vielä ihan tahallaan.
En tiennyt ekaluokalla, mikä äitini nimi on, äitihän oli äiti! Isä nimen tiesin, kun useimmiten puhelimen soidessa kysyttiin puhelimeen Isä-Raimoa. Selvis äitin nimi sitten toki myöhemmin, mutta muistan miten hassulta tuntui kun äitilläkin on nimi.

Me käytiin aina Linnen kaupassa vanhalla valkosella Petteri-pakettiautolla. Siellä rakastuin joulunalla  aivan ihanaan nukkeen, siskonukkeen. Ja voi sitä mielipahaa, kun se oli lähtenyt hyllystä! Ja voi sitä riemua, kun jouluna omasta paketista paljastui siskonukke. Siskonukke sai nimen Kerttu-Lotta, se on mulla vieläkin tallessa, mutta sillä ei saa leikkiä. Kerttu-Lotta ei kestä enää leikkejä, sitä on niin monesti korjattu. Myöhemmin aikuisena ostin itse kaupasta Kerttu-Lotalle pikkuveljen, Jaakko-Tepon. Tokihan jokaisella aikuisellakin saa olla leluja?