Elämää syrjässä

Elämää syrjässä

torstai 10. helmikuuta 2011

lapsellisia asioita

Pitäiskö lapsien kanssa koko ajan touhuta jotain, siis pitäskö olla koko ajan jotain ohjelmaa? Meillä lapset on hyvin paljon omissa leikeissään ja minä teen mitä milloinkin. Tosin melkein joka päivä askarrellaan jotain. Musta vain tuntuu että kaikkien muiden lapset on ton ikäsenä osannu jo vaikka mitä. Yks on osannut 2 vuotiaana kirjoittaa nimensä, yksi on neljävuotiaana lukenut, leikannut itse pahvista kuvia siististi viivaa seuraten. Meidän lapset ei todellakaan osaa tollasia. Pitäskö harjotuttaa jotenkin, vain odotanko että eskarissa oppivat kirjoittamaan? Mikä on normaalia ja mikä ei? Olen kyllä päättänyt seuraavalta ostosreissulta tuoda helmiä lankaan pujoteltavaksi ja niitä sellasia ompelukuvia. Ainakin, saa nähdä mitä muuta matkaan tarttuu.
 Liimaamisesta ja leikkaamisesta lapset tykkää molemmat ja aikaa saa helposti kulumaan, kun antaa vaikka sanomalehtiä leikeltäviksi. Joka tapauksessa, osatkoon muiden lapset vaikka ristipistoja, ni mun lapset on kuitenkin niitä ihan rakkaimpia <3 Aina! Nyt varsinkin on tuntunut, että elämää on helpottanut paljon, kun alkoivat leikkimään "oikeasti" keskenään. Kauppaleikkejä, äitiä ja isiä, pentuja, eläinlääkäriä. Puhua pölöpöttävät toisilleen ja nauravat. Ja jos Lotalle tulee pissahätä, niin Lauri auttaa vaipan pois ja pyyhkii vielä pimpankin =)  Äiti ei saa auttaa muuta kuin kuivan vaipan laitossa. Oikeesti, noiden touhuja on aivan ihana seurata sivusta ja ihmetellä kuinka paljon he omaksuvat ja imevät asioita muista ihmisistä. Äitistä ja isistä.



1 kommentti:

  1. Kyllä ne kerkiää vielä kuules oppia vaikka ja mitä, ei tarvi erikseen ruveta petraamaan mitään.
    Ihania lapsia ovat kyllä! <3

    VastaaPoista