Tämä juhlapäivä oli minun osaltani sitten aika pliisu tänä vuonna, eikä kovinkaan juhlavat olleet tunnelmat. Pikkumies nukkui, pötkötteli, nukkui ja itki. Pikkuneiti ei ymmärtänyt miksi isoveli vain on, eikä tee mitään. Yritti saada tosissaan huomiota, hyvällä ja pahalla. Ja itkuhan siitä tuli, veli ei jaksanut ja äiti kielsi kiusaamasta.
Pikkuneiti oli pitkästynyt, vaikka yritin kaikkeni viihdyttämiseksi. Maalattiin sormiväreillä, piirrettiin pilviä, luettiin kirjaa, laitettiin yhdessä ruokaa...Niinpä pikkuneitikin nukahti tylsistyneenä päiväunille. Oli mielettömän hiljainen talo, kun kumpikin nukkui. En edes muista milloin niin on viimeksi käynyt.
Totesin vain, että liiallinen hiljaisuuskaan ei ole mukavaa, ei ainakaan jokapäiväisenä ilmiönä. Kai noiden meteliin on niin tottunut =)
Lapsuudenystävältä tuli viesti kännykkään, siellä kaikki on hyvin ja toivomme tapaamista pääsiäisen tienoilla, kun tulevat lestinpapalle lomailemaan. Ikävä onkin jo meidän juttutuokioita ja kuulumisten päivitystä.
Kyllä hyvät ystävä on oikeasti elämässä tärkein asia! <3
"ystävyys ei tunne rajoja"
ystävänpäiväkakku ystävilleni, olkaapa hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti