Kotona on siis hyvä olla, siis se on se paras paikka maailmassa. Miksi sitä kuitenkin piristyy niin paljon, kun käy päivän pois kotoa ja juttelee "aikuisten" kanssa? Olisko minun koti parempi paikka, jos täällä olisi enemmän aikuisia? Vai pitäisikö kyläillä useammin? Vai pitäisikö meillä käydä vieraita useammin? Meillä oikeasti käy vieraita tosi harvoin ja se harmittaa. Olenkin monesti miettinyt että olenko "huono" emäntä. Seurustelenko liian vähän vieraiden kanssa? Olenko huono juttelemaan? Onko vierailla meillä ahdistava tunne? Ei kai me kuitenkaan niiiiiin syrjässä asuta, ettei meille vain viitsi lähteä kylään? Vai voiko syynä olla se, että meillä on noita karvaisia kamuja ja sisälläkin siis vaihtelevat määrät karvoja ja muuta roskaa? Valitseeko moni kyläilypaikkansa siisteyden perusteella?No, tässäpä mietteitä tältä päivältä. Ja kiitos kaikille teille joilla olen kyläillyt ja tuntenut itseni sen jälkeen PIRTEÄKSI!
p.s tänään sain taas ihania partylitejuttuja, niihin koukuttuu...
Et sinä ole HUONO emäntä vaan IHANA!!! Tyhmä se joka valitsee kyläilypaikkansa siisteyden perusteella ja olenhan minä aina sanonut ettei teillä ole LIKAISTA!! Karvat on elämää..ei siihen elämä kaadu, allergiset erikseen..Ja sinähän olet niin avoin ettei se siitäkään voi johtua..me tullaan edelleen kylään ja toivotetaan teidätkin edelleen meille :)
VastaaPoista