mitä silloin kun ajatus ei kulje?

Monta päivää oon miettiny aihetta mistä tänne kirjottasin, mistä  muut saa ajatuksensa. Vai voiskohan olla että tää mun elämä on tylsää ja ehkä hieman rutinoitunutta, eikä paljon uusia asioita tapahdu. Tai no, pitkästä pitkästä aikaa tilasin uusia vaatteita, jännitän tässä nyt että onko ne sopivia. Mulla ei ole hajuakaan mikä mun kokonumero tällä hetkellä on, eikä ole saanut aikaseksi mittailtuakaan. Mä tunnen itseni niin tyylitajuttomaksi muutenkin, mulla on aina mitä sattuu päällä ja tukka on aina pitkin päätä levällään.
Mutta palataan aiheeseen, kun ajatus ei kulje. Olis pitänyt kirjekavereillekin jo kirjottaa, mutta lehtiö odottaa inspiraatiota työpöydällä. Innolla odotin myös sokerikuorrutepaketteja ja muita leivontatilpehöörejä, mut nekään ei ole jaksanut innostaa...

äitien pelkoja

Niin päätty meidän uimahallireissu siihen, että neiti alkoi oksentamaan ennenkuin kunnolla sisälle päästiin. Palattiin kotia ja nyt neiti makoilee sohvalla pyyhkeen päällä aika väsyneenä. Lapsilla oli viime vuonna aivan mieletön mahatauti, joka kesti 8 päivää. Molemmat oli aivan voimattomia, mikään  ei maistunut, eikä lääkkeetkään pysynyt sisällä. Silloin mä pelkäsin oikeasti lapsien puolesta tosissani! En saanut syötyä saati nukuttua, kun piti koko ajan olla näköetäisyydellä tai ainakin kuullostella milloin jompikumpi oksentaa. Jos meille tulee taas tuo kurja oksennustauti, joka kestää ja kestää. Muutenkin pelkään lasten puolesta ihan mielettömästi, usein näenkin painajaisia missä jompaakumpaa yritän pelastaa vedestä tai elvyttää kun ovat jääneet auton alle. Nyt on mennykin pitkä aika ilman noita unia, mutta aina kun sairastavat, painajaiset alkaa uudelleen. Voi kun lapset saisivat aina olla terveitä, pienet flunssat kyllä kestetään, mutta kaikki muu sais jäädä pois.

projekti jatkuu

Laihduttaminen nimittäin. Välitavoite 80kg saavutettu ja seuraava tavoite 75. Lopullista tavoitetta en ole ajatellut, lopetan sitten kun hyvältä tuntuu. Nämä ensimmäiset päivät on sitten raskaita, tosin eilen siskon luona söin oikean ruuan ja kahvit kaikilla herkuilla. Miten se riskaskaan olotilaa kummasti, hetkellisesti ähkyn mentyä. Tosin illalla en sitten taas saanut unta kuin vasta yhden jälkeen. Söin liikaa... Kuuria kun noudatan ja olo on kevyt, tulee unikin melkein heti kun menee sänkyyn. Siinä yksi syy, miksi tää tuntuu oikealta ratkaisulta. Uniongelmat helpotti!
 Tänään  olen ollut ihan täynnä virtaa, jokainen kaappi on siivottu ylimääräisestä romusta ja tavarat palautettu oikeisiin paikkoihin, tosin selkä kyllä huomauttelee nyt touhaamisesta =(  Vaatekaapistakin valikoin taas liian isoja pois, tosin ei ollut tilalle mitään. Enkä aio vaatteita vielä ostellakkaan, pärjään vähälläkin. Sitten vasta kun tulee oikea tarve, lähden ostoksille. Haluaisin jonkun mukaani ostoksille, oon tosi huono valitsemaan vaatteita ja otan aina liian isoja vällyjä, jotka vain roikkuu päällä. Mä olen monesti aiemminkin laihduttanut, mutta en koskaan tämmöisillä tuloksilla. Tämä yksinkertasesti sopii henkilökohtaisesti minulle parhaiten. Musta ei ole syömään oikeaa  ruokaa vähän ja maltillisesti, se menee aina ahmimiseksi vaikka kuinka muuta päättäisin. Kai mua voi verrata alkoholistiin...Jos ottaa vähän, retkahtaa heti. Mutta kun totaalisesti kieltäytyy niin pärjää pitemmän aikaa hyvin. Toki herkuttelen pari kertaa viikossa, enkä juhlissakaan herkuista kieltäydy. Se tietää sitten vain sitä että tätä tehdään kauemmin ja ne "välipäivät" vedetään pusseilla vahinko takasin. Oikeestihan tällä kuurilla ei saisi retkahtaa ja vähintään 10 viikkoa pitäisi tyytyä pelkkiin pussiruokiin, mutta annan itselleni luvan ottaa projekti lunkimmin.  Hyvinhän tuo paino on lähtenyt laskuun herkutteluista huolimatta. Olipa muuten illalla hyvä kun näin valokuvan itsestäni TODELLA isona. Siihen olotilaan en enää halua, muistan kuinka vaikeaa oli esimerkiksi kenkien sitominen. Se oli taitolaji jossa tuli aina hiki. Ja mikä ihmeellisintä, musta tuntu silloin etten mä nyt niin kovin lihava ole. Mutta oikeesti olin! Ja kun ajattelee miten liki joka ilta meni tv:n ääressä pussillinen sipsejä ja suklaalevy ihan tuosta vain. Kyytipoikana cocista tietty. Ja jos grilliruokaa ei tullu syötyä vähintään kolmena iltana ni se oli jo ihme. Siinäpä muuten taas yksi hyvä pointti täällä mehtässä asumiseen, ei tuu lähettyä grillille tuosta vain. No, mutta tää nyt tästä aiheesta. Kiva jos joku jaksoi lukea loppuun asti...

mietintää

Kotona on siis hyvä olla, siis se on se paras paikka maailmassa. Miksi sitä kuitenkin piristyy niin paljon, kun käy päivän pois kotoa ja juttelee "aikuisten" kanssa? Olisko minun koti parempi paikka, jos täällä olisi enemmän aikuisia? Vai pitäisikö kyläillä useammin? Vai pitäisikö meillä käydä vieraita useammin? Meillä oikeasti käy vieraita tosi harvoin ja se harmittaa. Olenkin monesti miettinyt että olenko "huono" emäntä. Seurustelenko liian vähän vieraiden kanssa? Olenko huono juttelemaan? Onko vierailla meillä ahdistava tunne? Ei kai me kuitenkaan niiiiiin syrjässä asuta, ettei meille vain viitsi lähteä kylään? Vai voiko syynä olla se, että meillä on noita karvaisia kamuja ja sisälläkin siis vaihtelevat määrät karvoja ja muuta roskaa? Valitseeko moni kyläilypaikkansa siisteyden perusteella?No, tässäpä mietteitä tältä päivältä. Ja kiitos kaikille teille joilla olen kyläillyt ja tuntenut itseni sen jälkeen PIRTEÄKSI!
p.s tänään sain taas ihania partylitejuttuja, niihin koukuttuu...

kakkujuttua

Mistä ihmeestä löytäs kaikkia hienoja nonparelleja ja muuta pientä kakkujen tms päälle. Meidän kaupoissa on vaan noita tavallisia värikkäitä nonparelleja. Tai sitten oon vaan viettäny taas liikaa aikaa leivontablogeissa. Lemon curdia kaikki mainostaa, mitähän se on? Pitäs löytää jostain. Tai pitäs lähteä "isoon" kauppaan, niinku Lauri sanoo. Luulis löytyvän.

tämän Tuuva haluaa!

Day 30 – One last moment

yksi viimeinen hetki....jos tuo noin suomennetaan. Tämä kertokoon mitä ajattelen:
puhtaat purjeet

Day 29 – Your aspirations

Jos saisin elää elämäni täällä kaukana kaikesta, omassa rauhassa. Oman perheen kanssa ilman suuria huolia ja ongelmia. Lapset saisivat perintönä Hautalan tilan, maineen mehtineen ja tontteineen. Heillä olis aina koti olemassa täällä vaikka työt ja perhe veisi muualle.