kevään merkkejä

Muuttolintuja bongattu jo paljon, aurinkoiset päivät saavat mielen virkeämmäksi. Pieni vesisade ja ruohokin alkaisi jo vihertää. Työ vie virtaa ja vapaa-aikaa niin, että tuntuu ettei kotona ennätä mitään. Kai se pääsiäinen tulee ilman suursiivouksia ja leipomuksia.

järven äänet enää puuttuu kesän metelistä, mutta ei mene enää monta päivää...

toverukset lämmittelee lämpimässä auringonpaisteessa

kauniita, eikö totta?

pääsiäinen ilman rairuohoa ei ole kyllä pääsiäinen.

Jotain omilla käsillä

  Tyttären kanssa ideoitu ja toteutettu jumppavaatelaukku. Ompeleminen ei ole vahvinta alaani, en osaa tehdä kaavoja, vaan surruttelen surutta miten sattuu...

Ystävälle pöllötaulu

Esikoiselle sirot 45 koon jussisukat. nämä tuntui loputtomilta neulottavilta.

Tyttären 5v. synttäritarjoilut

Kakku

Viiden munan kakkupohja, välissä suklaa- ja mansikkavaahtoa. Kuorrutus on kaupan sokerikuorrutetta.

Elämäni ensimmäiset cakepopsit. Olin ostanut valmiiksi muotin, johon tein kuivakakkutaikinan ja valmiit "lihapullat" kuorrutin candy meltseillä. Hyviä!!!

Seuraavana olisi vuorossa leivontaa pääsiäiseksi ja sitten kohta onkin jo pikkuherran 7v. synttärit. Pitäisi miettiä jotain uutta kokeiltavaksi ja tarjoiltavaksi. Pikkuherra ja leipuri ovat nykyään laktoosittomia, joten tarjoiltavat sen mukaan sitten. Onneksi jopa meidän lähikaupassa on jo hyvä valikoima laktoosittomia tuotteita.

tasan kuukausi edellisestä postauksesta

Ja nyt on viimein talvi. Lunta ei ole vieläkään paljon, mutta kovat pakkaset on pitäneet huolta järven jäätymisestä. On siis päästy harrastamaan. Perhettä on viime aikoina vaivannu kausilentsu,  joten hirveesti ei ole ulkoiltu. Sukkia ja lapasia on valmistunut, koitan saaja jonkunlaisen rutiinin niiden tekemiseen, jos se parantais laatuakin =) Kuvia tekeleistä ei ole, ne on annettu kaikki pois ennenkuin olen edes hoksannut ajatella kameraa.

alimmassa kuvassa perheen uusin jäsen, lapinkoira Sylvi (savumerkin pikku myy)

Luonto ei ole tasapainossa

Ei uskoisi, että tammikuuta eletään. Lunta oli ennen joulua sen verran, että lapset kaivoi sukset ja luistimet esiin ja pääsivät pariin otteeseen niitä kokeilemaankin. Aattona satoi vettä ja lumet suli päivässä. Nyt on harmaata, liukasta, kuraa, epätoivoista ja aivan liian lämmintäkin. Veikkaan, että lopputalvesta saadaan hytistä ennätyspakkasissa, tosin lunta ei paljon tule. Luonto on hyvä tasapainottamaan itsensä, niin lyhyellä, kuin pitkällä aikavälillä. Mutta tämä harmaus masentaa jo, vaikka mielestäni olen aika positiivinen persoona.

Suklaata!

Kesälomalla kävin shoppailemassa ystävän kanssa ihanassa suklaapuodissa, aihehan on näin joulun alla todella ajankohtainen. Ainakin minulle, suklaahirmulle!

Mun mielestä ainoaa oikeaa suklaata on nimenomaan belgialainen suklaa, siis oikeita herkkuja! Maailman pahimpia on liköörikonvehdit! Ja toisena heti perässä tulee maraboun ällörasvaiset suklaat. Tumma suklaakaan ei kuulu suosikkeihini..

kiireinen kesä

Matot pesemättä, talli pesemättä, piha rehottaa...En oo leiponu, en huovutanu, en edes askarrellut. Mutta en valita, mulla on sellanen työpaikka, että päivääkään en vaihtaisi pois. Oon kyllä miettiny josko tämän blogin poistaisin, kun en enää ehdi kirjotella, enkä pahemmin edes surffata blogeissa. Naamakirjasta löytyy nykyään tärkeimmät asiat kymmenessä  minuutissa.

Tässä vielä kuitenkin kesäisiä kuvia:

Toivotaan että kelit vielä kerran lämpenis ja saatais nauttia kesästä vielä hetki....

uudet tuulet

Koulu on ohi, odottelen tässä tutkintolautakunnan kokousta, joka on 14.6. Sitte ammattinimike olisikin perhepäivähoitaja. Töitäkin sain....perhekodista, olen tykännyt. Tekemistä riittää niin, että päivät menee nopeasti. Uutta koulutustakin ehdottivat, että jos vaikka lukisin lähihoitajaksi oppisopimuksella. Kiitos tarjouksesta, mutta en juuri nyt. Omat lapset on vielä pieniä ja vasta äiti opiskeli illat kotona tai koulussa. En halua sitä enää, omatunto soimaa. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia, ehkä...Nyt nautin tästä hetkestä.

Kesä on ollut kuuma, ihan liian kuuma tällaiselle kevätihmiselle, virta loppuu kesken, eikä töiden jälkeen kotona saa enää mitään aikaiseksi. Hyvällä omalla tunnolla en ole suurempia tehnytkään, nauttinut elämästä omien lasten kanssa. Pelattu pelejä, leikitty, tutkittu luontoa. Tänään käytiin pyöräilemässä ja tutkimassa nuijapäitä. Päivällä lapset heitti talviturkkinsa, vaikka järvessä vesi oli vain 19 asteista. Tuossa omassa järvessä ja rannassa mittari näytti eilen 23 astetta plussaa. Kohta siis minäkin tarkenen uida. Harmi, että omassa rannassa uiminen on mahdotonta, siellä on kiviä, liejua, iilimatoja, kaislaa...YÄK, Ällöä! Että on sitten ajettava aina jonnekin muualle uimaan...

talviturkit pois

neiti kesäheinä on rohkea

eilisen kuvailuja pihalta

japaninakileija

hiljainen on pihatie

ponimummo 28 vee nauttii laitumesta