Elämää syrjässä

Elämää syrjässä

torstai 9. tammikuuta 2014

Luonto ei ole tasapainossa







Ei uskoisi, että tammikuuta eletään. Lunta oli ennen joulua sen verran, että lapset kaivoi sukset ja luistimet esiin ja pääsivät pariin otteeseen niitä kokeilemaankin. Aattona satoi vettä ja lumet suli päivässä. Nyt on harmaata, liukasta, kuraa, epätoivoista ja aivan liian lämmintäkin. Veikkaan, että lopputalvesta saadaan hytistä ennätyspakkasissa, tosin lunta ei paljon tule. Luonto on hyvä tasapainottamaan itsensä, niin lyhyellä, kuin pitkällä aikavälillä. Mutta tämä harmaus masentaa jo, vaikka mielestäni olen aika positiivinen persoona.


tiistai 5. marraskuuta 2013

Suklaata!

Kesälomalla kävin shoppailemassa ystävän kanssa ihanassa suklaapuodissa, aihehan on näin joulun alla todella ajankohtainen. Ainakin minulle, suklaahirmulle!










Mun mielestä ainoaa oikeaa suklaata on nimenomaan belgialainen suklaa, siis oikeita herkkuja! Maailman pahimpia on liköörikonvehdit! Ja toisena heti perässä tulee maraboun ällörasvaiset suklaat. Tumma suklaakaan ei kuulu suosikkeihini..

perjantai 19. heinäkuuta 2013

kiireinen kesä

Matot pesemättä, talli pesemättä, piha rehottaa...En oo leiponu, en huovutanu, en edes askarrellut. Mutta en valita, mulla on sellanen työpaikka, että päivääkään en vaihtaisi pois. Oon kyllä miettiny josko tämän blogin poistaisin, kun en enää ehdi kirjotella, enkä pahemmin edes surffata blogeissa. Naamakirjasta löytyy nykyään tärkeimmät asiat kymmenessä  minuutissa.

Tässä vielä kuitenkin kesäisiä kuvia:







Toivotaan että kelit vielä kerran lämpenis ja saatais nauttia kesästä vielä hetki....

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

uudet tuulet

Koulu on ohi, odottelen tässä tutkintolautakunnan kokousta, joka on 14.6. Sitte ammattinimike olisikin perhepäivähoitaja. Töitäkin sain....perhekodista, olen tykännyt. Tekemistä riittää niin, että päivät menee nopeasti. Uutta koulutustakin ehdottivat, että jos vaikka lukisin lähihoitajaksi oppisopimuksella. Kiitos tarjouksesta, mutta en juuri nyt. Omat lapset on vielä pieniä ja vasta äiti opiskeli illat kotona tai koulussa. En halua sitä enää, omatunto soimaa. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia, ehkä...Nyt nautin tästä hetkestä.

Kesä on ollut kuuma, ihan liian kuuma tällaiselle kevätihmiselle, virta loppuu kesken, eikä töiden jälkeen kotona saa enää mitään aikaiseksi. Hyvällä omalla tunnolla en ole suurempia tehnytkään, nauttinut elämästä omien lasten kanssa. Pelattu pelejä, leikitty, tutkittu luontoa. Tänään käytiin pyöräilemässä ja tutkimassa nuijapäitä. Päivällä lapset heitti talviturkkinsa, vaikka järvessä vesi oli vain 19 asteista. Tuossa omassa järvessä ja rannassa mittari näytti eilen 23 astetta plussaa. Kohta siis minäkin tarkenen uida. Harmi, että omassa rannassa uiminen on mahdotonta, siellä on kiviä, liejua, iilimatoja, kaislaa...YÄK, Ällöä! Että on sitten ajettava aina jonnekin muualle uimaan...
talviturkit pois

neiti kesäheinä on rohkea

eilisen kuvailuja pihalta

japaninakileija

hiljainen on pihatie

ponimummo 28 vee nauttii laitumesta

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

tahtoisin niin...

Haluaisin levätä, nukkua ja nukkua. Tää kevät on tosi rankka! Töitä ja opiskelua, näytöt juuri menossa.

lumien sulavan, pääsen tarkastamaan onko mikään kesällä istutetuista enää hengissä

lumen sulavan, pian! Tosin en samanlaista tulvaa kuin viime keväänä

lomalle, sinne missä aina lomaillaan.

aikaa perheelle

ikuisen lapsenmielisyyden



Tahdon tahdon tahdon! Mutta helpottaako tämä kiire, vaikka valmistunkin kesällä vai siitäkö se kiire sitten alkaakin vasta. Mulla on ikävä aikaa, jolloin aamusta iltaan sai olla kotona omien kanssa. Ei se hullumpaa ole töissäkään vieraiden lapsia hoitaa, mutta on se kuitenkin eri juttu...

maanantai 18. maaliskuuta 2013

perhesunnuntai

                                               tuolla se koti näkyy

                                                lapset on jo taitavia luistelijoita.


revontulten tanssia




Kyllä se vaan on todettava, että aika oman perheen kanssa on sitä kaikkein parasta!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

neiti 4 vuotta

teemana my little pony
poniviirejä

lakanasta pöytäliinaksi

kukkaketo

ponikakku

tarjoilut

sankaritar ja ihana lahja
Niin se aika menee, liian nopeesti. Ei voi olla vielä 4 vuotta mennyt siitä ku tämä todella pieni neiti syntyi. Reilu kolmekiloinen neiti, niin pieni ja kevyt. Nyt haetaan päivähoitopaikkaa ja on opittu viheltämään ja luistelemaan tänä talvena. Haikeaa, erittäin haikeaa...