Kaaos

Omassa päässä on kaaos. Sylvi-koira katosi kotipihasta 21.5, eikä ainoatakaan varteenotettavaa vihjettä ole tullut. Mutta jokainen vihje tarkastetaan vielä tulevaisuudessakin. Suru ja ikävä on kova, mutta suurin on huoli. Onko koira enää edes hengissä ja jos on, onko sillä kaikki hyvin  =(

Työt loppui ja nyt pitäisi olla aikaa tehdä kaikkea mahdollista, kuitenkin huomaan, etten saa mitään aikaiseksi. Olo on jotenkin turta. Ehkä "loma" tekee hyvääkin tähän väliin.

Huomaan itsessäni myös jonkinlaisen leivontalaman, enää ei vain kiinnosta, ei yhtään! Tämä blogi siis ei ole leivontablogi enää, vaan pikemminkin sekalaista seurakuntaa. =)

kevään merkkejä

Muuttolintuja bongattu jo paljon, aurinkoiset päivät saavat mielen virkeämmäksi. Pieni vesisade ja ruohokin alkaisi jo vihertää. Työ vie virtaa ja vapaa-aikaa niin, että tuntuu ettei kotona ennätä mitään. Kai se pääsiäinen tulee ilman suursiivouksia ja leipomuksia.

järven äänet enää puuttuu kesän metelistä, mutta ei mene enää monta päivää...

toverukset lämmittelee lämpimässä auringonpaisteessa

kauniita, eikö totta?

pääsiäinen ilman rairuohoa ei ole kyllä pääsiäinen.

Jotain omilla käsillä

  Tyttären kanssa ideoitu ja toteutettu jumppavaatelaukku. Ompeleminen ei ole vahvinta alaani, en osaa tehdä kaavoja, vaan surruttelen surutta miten sattuu...

Ystävälle pöllötaulu

Esikoiselle sirot 45 koon jussisukat. nämä tuntui loputtomilta neulottavilta.

Tyttären 5v. synttäritarjoilut

Kakku

Viiden munan kakkupohja, välissä suklaa- ja mansikkavaahtoa. Kuorrutus on kaupan sokerikuorrutetta.

Elämäni ensimmäiset cakepopsit. Olin ostanut valmiiksi muotin, johon tein kuivakakkutaikinan ja valmiit "lihapullat" kuorrutin candy meltseillä. Hyviä!!!

Seuraavana olisi vuorossa leivontaa pääsiäiseksi ja sitten kohta onkin jo pikkuherran 7v. synttärit. Pitäisi miettiä jotain uutta kokeiltavaksi ja tarjoiltavaksi. Pikkuherra ja leipuri ovat nykyään laktoosittomia, joten tarjoiltavat sen mukaan sitten. Onneksi jopa meidän lähikaupassa on jo hyvä valikoima laktoosittomia tuotteita.

tasan kuukausi edellisestä postauksesta

Ja nyt on viimein talvi. Lunta ei ole vieläkään paljon, mutta kovat pakkaset on pitäneet huolta järven jäätymisestä. On siis päästy harrastamaan. Perhettä on viime aikoina vaivannu kausilentsu,  joten hirveesti ei ole ulkoiltu. Sukkia ja lapasia on valmistunut, koitan saaja jonkunlaisen rutiinin niiden tekemiseen, jos se parantais laatuakin =) Kuvia tekeleistä ei ole, ne on annettu kaikki pois ennenkuin olen edes hoksannut ajatella kameraa.

alimmassa kuvassa perheen uusin jäsen, lapinkoira Sylvi (savumerkin pikku myy)

Luonto ei ole tasapainossa

Ei uskoisi, että tammikuuta eletään. Lunta oli ennen joulua sen verran, että lapset kaivoi sukset ja luistimet esiin ja pääsivät pariin otteeseen niitä kokeilemaankin. Aattona satoi vettä ja lumet suli päivässä. Nyt on harmaata, liukasta, kuraa, epätoivoista ja aivan liian lämmintäkin. Veikkaan, että lopputalvesta saadaan hytistä ennätyspakkasissa, tosin lunta ei paljon tule. Luonto on hyvä tasapainottamaan itsensä, niin lyhyellä, kuin pitkällä aikavälillä. Mutta tämä harmaus masentaa jo, vaikka mielestäni olen aika positiivinen persoona.

Suklaata!

Kesälomalla kävin shoppailemassa ystävän kanssa ihanassa suklaapuodissa, aihehan on näin joulun alla todella ajankohtainen. Ainakin minulle, suklaahirmulle!

Mun mielestä ainoaa oikeaa suklaata on nimenomaan belgialainen suklaa, siis oikeita herkkuja! Maailman pahimpia on liköörikonvehdit! Ja toisena heti perässä tulee maraboun ällörasvaiset suklaat. Tumma suklaakaan ei kuulu suosikkeihini..

kiireinen kesä

Matot pesemättä, talli pesemättä, piha rehottaa...En oo leiponu, en huovutanu, en edes askarrellut. Mutta en valita, mulla on sellanen työpaikka, että päivääkään en vaihtaisi pois. Oon kyllä miettiny josko tämän blogin poistaisin, kun en enää ehdi kirjotella, enkä pahemmin edes surffata blogeissa. Naamakirjasta löytyy nykyään tärkeimmät asiat kymmenessä  minuutissa.

Tässä vielä kuitenkin kesäisiä kuvia:

Toivotaan että kelit vielä kerran lämpenis ja saatais nauttia kesästä vielä hetki....