mitä silloin kun ajatus ei kulje?

Monta päivää oon miettiny aihetta mistä tänne kirjottasin, mistä  muut saa ajatuksensa. Vai voiskohan olla että tää mun elämä on tylsää ja ehkä hieman rutinoitunutta, eikä paljon uusia asioita tapahdu. Tai no, pitkästä pitkästä aikaa tilasin uusia vaatteita, jännitän tässä nyt että onko ne sopivia. Mulla ei ole hajuakaan mikä mun kokonumero tällä hetkellä on, eikä ole saanut aikaseksi mittailtuakaan. Mä tunnen itseni niin tyylitajuttomaksi muutenkin, mulla on aina mitä sattuu päällä ja tukka on aina pitkin päätä levällään.
Mutta palataan aiheeseen, kun ajatus ei kulje. Olis pitänyt kirjekavereillekin jo kirjottaa, mutta lehtiö odottaa inspiraatiota työpöydällä. Innolla odotin myös sokerikuorrutepaketteja ja muita leivontatilpehöörejä, mut nekään ei ole jaksanut innostaa...

äitien pelkoja

Niin päätty meidän uimahallireissu siihen, että neiti alkoi oksentamaan ennenkuin kunnolla sisälle päästiin. Palattiin kotia ja nyt neiti makoilee sohvalla pyyhkeen päällä aika väsyneenä. Lapsilla oli viime vuonna aivan mieletön mahatauti, joka kesti 8 päivää. Molemmat oli aivan voimattomia, mikään  ei maistunut, eikä lääkkeetkään pysynyt sisällä. Silloin mä pelkäsin oikeasti lapsien puolesta tosissani! En saanut syötyä saati nukuttua, kun piti koko ajan olla näköetäisyydellä tai ainakin kuullostella milloin jompikumpi oksentaa. Jos meille tulee taas tuo kurja oksennustauti, joka kestää ja kestää. Muutenkin pelkään lasten puolesta ihan mielettömästi, usein näenkin painajaisia missä jompaakumpaa yritän pelastaa vedestä tai elvyttää kun ovat jääneet auton alle. Nyt on mennykin pitkä aika ilman noita unia, mutta aina kun sairastavat, painajaiset alkaa uudelleen. Voi kun lapset saisivat aina olla terveitä, pienet flunssat kyllä kestetään, mutta kaikki muu sais jäädä pois.

projekti jatkuu

Laihduttaminen nimittäin. Välitavoite 80kg saavutettu ja seuraava tavoite 75. Lopullista tavoitetta en ole ajatellut, lopetan sitten kun hyvältä tuntuu. Nämä ensimmäiset päivät on sitten raskaita, tosin eilen siskon luona söin oikean ruuan ja kahvit kaikilla herkuilla. Miten se riskaskaan olotilaa kummasti, hetkellisesti ähkyn mentyä. Tosin illalla en sitten taas saanut unta kuin vasta yhden jälkeen. Söin liikaa... Kuuria kun noudatan ja olo on kevyt, tulee unikin melkein heti kun menee sänkyyn. Siinä yksi syy, miksi tää tuntuu oikealta ratkaisulta. Uniongelmat helpotti!
 Tänään  olen ollut ihan täynnä virtaa, jokainen kaappi on siivottu ylimääräisestä romusta ja tavarat palautettu oikeisiin paikkoihin, tosin selkä kyllä huomauttelee nyt touhaamisesta =(  Vaatekaapistakin valikoin taas liian isoja pois, tosin ei ollut tilalle mitään. Enkä aio vaatteita vielä ostellakkaan, pärjään vähälläkin. Sitten vasta kun tulee oikea tarve, lähden ostoksille. Haluaisin jonkun mukaani ostoksille, oon tosi huono valitsemaan vaatteita ja otan aina liian isoja vällyjä, jotka vain roikkuu päällä. Mä olen monesti aiemminkin laihduttanut, mutta en koskaan tämmöisillä tuloksilla. Tämä yksinkertasesti sopii henkilökohtaisesti minulle parhaiten. Musta ei ole syömään oikeaa  ruokaa vähän ja maltillisesti, se menee aina ahmimiseksi vaikka kuinka muuta päättäisin. Kai mua voi verrata alkoholistiin...Jos ottaa vähän, retkahtaa heti. Mutta kun totaalisesti kieltäytyy niin pärjää pitemmän aikaa hyvin. Toki herkuttelen pari kertaa viikossa, enkä juhlissakaan herkuista kieltäydy. Se tietää sitten vain sitä että tätä tehdään kauemmin ja ne "välipäivät" vedetään pusseilla vahinko takasin. Oikeestihan tällä kuurilla ei saisi retkahtaa ja vähintään 10 viikkoa pitäisi tyytyä pelkkiin pussiruokiin, mutta annan itselleni luvan ottaa projekti lunkimmin.  Hyvinhän tuo paino on lähtenyt laskuun herkutteluista huolimatta. Olipa muuten illalla hyvä kun näin valokuvan itsestäni TODELLA isona. Siihen olotilaan en enää halua, muistan kuinka vaikeaa oli esimerkiksi kenkien sitominen. Se oli taitolaji jossa tuli aina hiki. Ja mikä ihmeellisintä, musta tuntu silloin etten mä nyt niin kovin lihava ole. Mutta oikeesti olin! Ja kun ajattelee miten liki joka ilta meni tv:n ääressä pussillinen sipsejä ja suklaalevy ihan tuosta vain. Kyytipoikana cocista tietty. Ja jos grilliruokaa ei tullu syötyä vähintään kolmena iltana ni se oli jo ihme. Siinäpä muuten taas yksi hyvä pointti täällä mehtässä asumiseen, ei tuu lähettyä grillille tuosta vain. No, mutta tää nyt tästä aiheesta. Kiva jos joku jaksoi lukea loppuun asti...

mietintää

Kotona on siis hyvä olla, siis se on se paras paikka maailmassa. Miksi sitä kuitenkin piristyy niin paljon, kun käy päivän pois kotoa ja juttelee "aikuisten" kanssa? Olisko minun koti parempi paikka, jos täällä olisi enemmän aikuisia? Vai pitäisikö kyläillä useammin? Vai pitäisikö meillä käydä vieraita useammin? Meillä oikeasti käy vieraita tosi harvoin ja se harmittaa. Olenkin monesti miettinyt että olenko "huono" emäntä. Seurustelenko liian vähän vieraiden kanssa? Olenko huono juttelemaan? Onko vierailla meillä ahdistava tunne? Ei kai me kuitenkaan niiiiiin syrjässä asuta, ettei meille vain viitsi lähteä kylään? Vai voiko syynä olla se, että meillä on noita karvaisia kamuja ja sisälläkin siis vaihtelevat määrät karvoja ja muuta roskaa? Valitseeko moni kyläilypaikkansa siisteyden perusteella?No, tässäpä mietteitä tältä päivältä. Ja kiitos kaikille teille joilla olen kyläillyt ja tuntenut itseni sen jälkeen PIRTEÄKSI!
p.s tänään sain taas ihania partylitejuttuja, niihin koukuttuu...

kakkujuttua

Mistä ihmeestä löytäs kaikkia hienoja nonparelleja ja muuta pientä kakkujen tms päälle. Meidän kaupoissa on vaan noita tavallisia värikkäitä nonparelleja. Tai sitten oon vaan viettäny taas liikaa aikaa leivontablogeissa. Lemon curdia kaikki mainostaa, mitähän se on? Pitäs löytää jostain. Tai pitäs lähteä "isoon" kauppaan, niinku Lauri sanoo. Luulis löytyvän.

tämän Tuuva haluaa!

Day 30 – One last moment

yksi viimeinen hetki....jos tuo noin suomennetaan. Tämä kertokoon mitä ajattelen:
puhtaat purjeet

Day 29 – Your aspirations

Jos saisin elää elämäni täällä kaukana kaikesta, omassa rauhassa. Oman perheen kanssa ilman suuria huolia ja ongelmia. Lapset saisivat perintönä Hautalan tilan, maineen mehtineen ja tontteineen. Heillä olis aina koti olemassa täällä vaikka työt ja perhe veisi muualle.

Day 28 – Something that you miss

Äitiä, Emppua, nuoruusvuosia, huoletonta elämää.

Day 27 – Your favorite place

Kai se on sama kuin varmaan kaikilla muillakin. Oma koti, kullan kallis ja turhan kallis. Mutta kuitenkin. Kotona on hyvä olla, aina.

Day 26 – Your fears

Pelkään monia asioita, eniten kuitenkin hukkumista. Painajaisissa tipun huonolta sillalta, mikä minun on pakko ylittää, kun kaikki sukulaiset ja ystävät odottavat toisella puolella. Tai sitten joku lapsista tippuu veteen ja minä yritän pelastaa. Ei kivoja unia...

Day 25 – A first

Ensimmäinen, on niin vaikea päättää, mistä ensimmäisestä kertoisin. No kerron vaikka ensimmäisestä joululahjastani jonka muistan. Se on "siskonukke" vajaa metrinen tyttönukke jota pikku tyttönä katselin Linnean kaupassa ja pyysin sitä äidiltä. Vastaus oli aina ei. Sitten kerran mentiin taas ruokaostoksille ja nukke oli hävinnyt! Itkin isot itkut, muistan sen vieläkin. Olin niin surullinen kuin vain pieni tyttö voi olla. Kunnes...Aattona sain pukilta ison, vajaan metrisen paketin. Mikä ihana yllätys!!!! SISKONUKKE!!! Olin varmaan onnellisin neiti mitä maa päällään kantoi. Tuo nukke, Kerttu-Lotta on minulla vieläkin, joskin kovia kärsineenä ja paljon leikittynä. Enää se ei leikkimistä kestä, kun pää ja jalat on heikosti kropassa kiinni. Mutta tärkeä se on minulle edelleenkin. Kerttu-Lotta saa talvella villapuvun ja kesällä hellevaatteet. Kerttu-Lotta on saanut pikkuveljenkin 2004, hänen nimensä on Jaakko-Teppo. Laitan joskus kuvat heistä tämän kirjoituksen mukaan.

Day 24 – Something that makes you cry

Raskaus! Jokaisen raskauden aikana olen itkenyt paljon, pienestäkin asiasta. Mielipahasta. Yleensä itken vähän, tuskin lainkaan. Ehkä elämä kovettaa.

Day 23 – Something that makes you feel better

Hyväntuuliset lapset, skräppääminen, kyläily yksin. Hyvä ruoka, hellyys. Aurinko. Puhdas koti. Suklaa. Kahvi. Ystävät. Näitä on onneksi paljon, kun vaan muistais aina nauttia niistä.

Day 22 – Something that upsets you

Oman naiivisuuden takia luotan liikaa ihmisiin enkä halua uskoa pahaa kenestäkään  Pettymys on aina suuri kun mielikuva romuttuu.

Day 21 – Another moment

kesäilta

Day 20 – This month

Tässä kuussa on ystävän lapsen 1-vuotisjuhlat, Jarmon 13v juhlat, Miina-koirakin täyttää muuten vuoden.
Tässä kuussa otan itseäni taas niskasta, tässä kuussa opetellaan syömään koko perhe oikein.

Meean ja Titan kakku

Day 19 – Something you regret

En oikeastaan kadu mitään mokiani, kai ne jokainen on jotain opettanut. Se kaduttaa, että Jarmon annoin jäädä nivalaan isänsä luokse. Minulta on jäänyt paljon asioita kokematta sen takia. Se kaduttaa nyt ja aina.

Day 16 –Your favourite movies

Lapsena katsoin elokuvan Belle ja Sebastian ja olen harmitellut kun sitä ei löydy mistään dvd:nä. Toiseksi paras katsomani leffa on Avatar.

Day 15 – Your day

No niih, mites mun päivät menee. Herätään ennen yhdeksää, lapset syö aamupalan. Sitte mennään talliin putsaamaan karsinat. Laitan ruuan  ja sitten hetki muita touhuja, yleensä pyykkäystä tai imurointia. Sitten yhdeltä päiväkahvit ja sen jälkeen omia hommia taas neljään asti. Laitetaan taas ruokaa ja syödään. Kuudelta kahvit, seitsemältä saunaan. Lapset nukkumaan klo 21 ja sitten äiti rynnistää viimeistään nettiin illaksi istumaan. Ja sama toistuu joka päivä, paitsi tiistaisin yleensä ollaan aamupäivä seurakunnan kerhossa.

Day 14 – Somewhere you've always wanted to go

Islantiin oon aina halunnut. Ensin issikalla ratsastamaan ja sitten geysiriin pulikoimaan. Ja joka vuosi oon halunnu kuninkuusraveihin, kerran olen päässyt. Haluaisin myös helsinkiin lomalle, kun on Apassionata viikonloppu. Jos joskus lasten kasvettua vähän isommiksi, pääsisin vielä joskus johonkin. Uusin haaveiluni on matka jonnekin lämpimään. Jonnekin, missä on uima-allas ja aurinkoa. Mutta ei liian kuuma. Espanjaan ehkä, siellä olis upeita hevosiakin ihasteltavaksi.

Day 13 – This week

Tällä viikolla en ole saanut mitään aikaiseksi, tai ainakin tuntuu siltä. Mulla on ollu lentsu ja kuumetta. Skräpänny oon, mut se ei taida olla kovin hyödyllistä tekemistä. Kyllä mä sitten taas, kunhan oon ihan terve. Tällä viikolla mun puhelin on soinut kahdesti, yhdesti on käynyt vieraita. Saunottu on joka ilta. Niistä on tämä viikko tehty.

Day 12 – What’s in your bag

Mulla on iso mopsikassi, sinne mahtuu paaaaljon ylimäärästä ryönää. Mm, vaippoja, siteitä, tupakat, purkkaa, hajuvesi, hannastikkuja, lääkkeitä, peili, hiusharja, nenäliinoja, rahapussi, roskia. On mulla sellasia pieniä laukkujakin muutama, mä en ole oikein hurahtanut laukkuihin. Tai sitten en ole vain edes etsinyt/löytänyt minun omannäköistä laukkua. Ennen lapsia en käyttänyt laukkua kuin baareissa. Sinne mahtu lompakko, tupakat, meikit ja pikkunen taskumatti. Suurin osa laukuista on minusta mauttomia, varsinkin ne räikeet ja kuvioidut ja varsinkin ne kauhean kalliit on aika mummumaisia. Laitan kuvan sellasesta, minkä saattasin haluta.

Day 11 – What you wore today

samat kuin aina ennenkin, kotona mulla on aina pelkät pitkät kalsarit ja t-paita.

Day 10 – Your siblings

meitä on 7 sisarusta, 5 siskoa joilla on 2 veljeä. Osa meistä on tosi läheisiä, osa ei. Ne toiset kai asuu liian kaukana tai sitten ikäero on liian iso, en tiedä. Niin se kuitenkin on. Me ollaan kaikki aika "jääriä", isältä perittyä. Vaikka ei me sitä tietenkään tunnusteta, ollaan me niin jääriä. Ja aina oikeassa. Anteeksi pyytäminen on jouduttu elämässä oppimaan, sitä ei ainakaan kotona opetettu. Mutta me ollaan me, meidän perhe, oma symbioosimme. Ei kai meitä voi muut ymmästääkään. Itse pidän sisaruksia tärkeänä, vaikka ei kai niistä aina siltä tunnu. Mä olen se "erilainen" porukassa.

Day 09 – Your beliefs

Minun uskoni, taitaa oikeasti olla minun uskoni. Koskapa en oikeastaan usko ja toisaalta haluaisin uskoa. Ja kaikki ne yliluonnolliset tapahtumat, joita olen kokenut puhuu kuitenkin puolesta, että jotain meitä suurempaa on olemassa. "Ollaanko enkeleitä toisillemme" niinkuin Ruonansuu laulaa...

Day 08 – A moment

Paras hetki päivässä on se, kun saa lapset nukkumaan ja on hiljasta, koko päivän on aina sellanen vilske ja höpötys, että korvia kuumottaa. Toinen päivän parhaita hetkiä aikoinaan oli se, kun olin ratsastustallilla töissä ja illan tullen ratsastajat poistuivat tallista. Annoin hevosille iltaruuat ja kuuntelin kun ne rouskuttivat tyytyväisinä, sitä olisi voinut kuunnella tuntikausia, ellei itse olis ollut ihan puhki.

Day 07- your bestfriend

Minulla on aika vähän hyviä ystäviä, oikeastaan vain kaksi. Toinen heistä asuu niin kaukana, että kyläilemme harvoin. Mutta kun tavataan niin nauruhermot on hellinä monta päivää jälkeenkinpäin. Meillä on vain sama ajatusmaailma ja samat kiinnostuksen kohteet. Toinen ystäväni, jonka kanssa ystävystyin vasta jokin aika sitten, ihme kyllä, asutaanhan samalla paikkakunnallakin. Hänen seurassaan voin olla oma itseni, hyvänä ja huonona päivänä. Hän osaa tehdä käsillään kaikkea hienoa ja minä matkin minkä ehdin ja otan oppia.Olen kovin kiitollinen ystävistäni, ilman heitä elämä olisi aika raskasta.

Day 06- your dreams...

Voi, näitä on monta. Tärkein on saada elää niin kauan että lapsilla on omat elämät järjestyksessä. Haluan nähdä heidän kasvavan isoiksi, saavan oman perheen. Toissijaisia ovat oman hevosen menestyminen ravimaailmassa, työpaikan saanti, uusi hieno talli ja kotikin jossain vaiheessa valmiiksi. Minä normaalikokoisena, että voin ostaa sellaisia vaatteita kuin haluan ja näytän niissä muulta kuin paperiin käärityltä sianporsaalta. Haluan alkaa kasvattamaan koiria, haluan uuden rantasaunan ja uimarannan, hiekkapohjaisen.

Day 05 – Your definition of love

määrittele rakkaus. Se on sitä kun tiedät olevasi rakastettu ja olet onnellinen tavalla, jolla et ole koskaan ennen ollut. Sielunrauha-rakkaus ne merkitsevät samaa asiaa minulle.

Day 04 – What you ate today

Nolostuen tunnustan, etten vieläkään ole jatkanut cambridgeohjelmaa. Tänään olen syönyt muusia ja jauhelihapihvin ja illalla kalakeittoa. Toki parit kahvit mokkapalojen kanssa.

Day 03 – Your parents

Isäni on Raimo, minulle tärkein ihminen maailmassa. Asuin isän kanssa usemman vuoden vanhempien eron jälkeen ja isä lelli minua. Sain poneja, hevosia ja mopoja. Tosin alkoholisoituneen ja katkeroituneen isän kuunteleminen aamuun asti ei ollut aina helppoa.
Äitini, Anita kuoli toukokuussa 2009. Meillä ei ollut kovin lämpimät välit ja pakko tunnustaa että tunsin hänet aika huonosti. Äitini piti koirista, niinkuin minäkin ja yleensä keskustelimme lähinnä vain niistä. Äiti osasi tehdä hienoja käsitöitä, harmittaa kun en pyytänyt koskaan häntä opettamaan niitä minulle...

Day 02 – Your first love

Ensimmäinen rakkauteni...Ihastuksia tuli ja meni. "Oikea" rakastuminen tapahtui serkkujen luona muurasjärvellä. Nimiä en mainitse, mutta sanottakoon että oli ihana ensirakkaus. Vieläkin tuntuu siltä. Se oli unohtumaton, ainutlaatuinen kokemus. Ensimmäiset suukot, halit ja vieretysten nukkuminen. Se loma loppui ihan liian pian.

Day 01 – Introduce yourself

Minähän olen 17.5 1977 syntynyt härkä. Täysillä kevätihminen, kun luonto herää uudestaan, niin minäkin.
 Asun lestijärvellä, niemenkylässä. Meiltä on 13 kilometriä lähimpään kauppaan, postiin, pankkiin, apteekkiin ja parhaalle ystävälle. Onneksi autot on keksitty!
Luonteeltani olen nykyään aika rauhallinen ja jaksan keskittyä asioihin ihmeenkin kauan. Pitkäjännitteinen en kuitenkaan ole missään tapauksessa. Innostun helposti uusista asioista ja aina uuden asian tullessa vanha jää.
Aina en ole ollut rauhallinen, olin vuosia "hukassa" itseltänikin ja tein asioita joita ei olisi tarvinnut tapahtua. Onneksi tapasin Maken, mieheni ja mielenrauhakin löytyi. Nyt tunnen viimein olevani kotona ja  suhteessa joka kestää vaikka jommalla kummalla olisikin huono päivä. 
Minulla on 3 lasta. Jarmo, joka asuu isänsä luona nivalassa ja kyläilee meillä aina kun harrastuksiltaan ehtii. Eli harvoin, teinillä on liikaa tekemistä =(
Lauri ja Lotta, Markun ja minun yhteiset lapset. Ihanat sellaiset. Joka päivä muistan mielessäni Luojaa heistä kiittää, koska olin jo terveyteni takia tottunut ajatukseen etten koskaan saa enempää lapsia. Ihmeitäkin tapahtuu ja terveyden parantuessa sain uuden mahdollisuuden, joka kyllä heti käytettiin.

Pidän eläimistä, hevosista ja koirista varsinkin. Ja vähän siitä tallikissastakin joka nukkuu minun jalkojen päällä yönsä...Tykkään leipoa "fantasiakakkuja" siitäkin huolimatta, että tämä ylipaino jonain päivänä koituu kohtalokseni. Tosin laihdutan kyllä, parhaani mukaan. Uusi ystäväni sai minut koukutettua skräppäämiseenkin ja nyt yläaula on pyhitetty minun askarteluihini. Mitä muuta kertoisin itsestäni?  Kysy itse, jos jotain tulee mieleen!

 Tässä haaste, jonka suoraan kopioin ystävän blogista, ajattelin itsekin tehdä tämän.
Day 01 – Introduce yourself
Day 02 – Your first love
Day 03 – Your parents
Day 04 – What you ate today
Day 05 – Your definition of love
Day 06 – Your dreams
Day 07 – Your best friend
Day 08 – A moment
Day 09 – Your beliefs
Day 10 – Your siblings
Day 11 – What you wore today
Day 12 – What’s in your bag
Day 13 – This week
Day 14 – Somewhere you've always wanted to go
Day 15 – Your day
Day 16 –Your favourite movies
Day 17 – Your favorite memory
Day 18 – Your favorite birthday
Day 19 – Something you regret
Day 20 – This month
Day 21 – Another moment
Day 22 – Something that upsets you
Day 23 – Something that makes you feel better
Day 24 – Something that makes you cry
Day 25 – A first
Day 26 – Your fears
Day 27 – Your favorite place
Day 28 – Something that you miss
Day 29 – Your aspirations
Day 30 – One last moment

Mennyt vuosi 2010

Tammikuu

- Ystäväni sai pojan, jonka yksivuotispäiviä kohta vietetäänkin =)
- Make sai raksalla taas paljon aikaiseksi, yläkerrassa laminaatit lattiaan ja portaatkin tuli ja asennettiin paikalleen.
-Oma vanhin poika täytti 12 vuotta, (miksi teini näyttää vähemmän söpöltä kuin sama ihminen 3 vuotiaana?)
- oma pieni mopsivauvamme syntyi myös tammikuussa
- loppukuun olimme kaikki kovassa mahataudissa





Helmikuu 

- isän 70 vuotissynttärit juhlittiin isolla porukalla
- flunssa kaikilla, Lotalla silmätulehduskin.











maaliskuu 

- 3 vuotishääpäivä <3
- Lotta täytti 1-vuotta!
- 8pv:n raju oksennustauti lapsissa, molemmat oli tosi huonossa kunnossa. Tommosta mahatautia en ikinä enää heille halua =(
- Loppakorva oli harjotusraveissa hienosti 3.
- Miina-mopsi saapui taloon
- Loppakorva ylivieskassa harjotusraveissa, jälleen sija 3.
 - Pete-koirakin on nyt jo 4 vuotias, ja aina edelleen samanlainen ADHD...




huhtikuu

- Vieraita paimiosta pitkästä aikaa arkea piristämässä. olivat heti koko viikon!
- ensimmäinen kokemukseni mascarpone-juustosta, kiitos Heidin. Oli herkkua!
- joutsenet, lokit ja töyhtöhyypät tuli meidänkin perälle
- Pidettiin pienellä naisporukalla herkulliset kakkukutsut, näitä lisää (kevytversioina)
- kauppalakko alkoi, joten hamstrasin kauapasta pakasteeseen jauhelihaa ja makkaraa
- tein munkkeja ekan kerran eläissäni
- puutarhahommia
- 24pv oli maa valkoinen
-sain kunnian tehdä kummityölle ja siskontytölle yhteisen syntymäpäiväkakun
- tein veljentytöllekkin kakun


Toukokuu

- ystävän tyttärelle matkasi pupukakku
- Lauri vietti 3 vuotispäiväänsä, traktorikakku oli fiasko, joten mietin pari kertaa ennenkuin yritän uudestaan
- yksi varsoista huolestuttavan kipeänä ja men i muutama yö huonosti nukkuen
- flunssaa koko porukassa
- joutsenon porukka tuli viikonloppuvierailulle, harvinaista herkkua =)
- ensimmäinen äitienpäivä, kun oman äidin kukkaset piti viedä hautausmaalle
- make alotti kevättyöt pellolla
- kurjet, kuovit ja pääskyset tuli
- 15 pv oli 29 astetta lämmintä!
 - päästiin siirtymään saunomaan rantasaunaan, se on varma kesänmerkki!
- itsekin huomaamatta vanhenin jälleen vuoden lisää.
- Loppa starttasi kannuksessa, tulos hylätty loppusuoran laukka
- Lotta siirtyi Laurin kanssa samaan huoneeseen pinnasänkyineen. Itkuhan siinä äitiltä illalla tuli, kun piti "yksin" nukkua.
- sain tehdä valmistujaiskakun siskontytölle, hoitsukakun tein


kesäkuu

- Tiksu tammaa aletaan siementelemään, toiveissa pikku varsa ensi kesänä
- Miina oppi sisäsiistiksi ja sain laittaa juhannukseksi matot lattialle pitkästä aikaa
- Loppa starttasi kaustisella oli 11 tehden kuitenkin hyvän ajan 1.39,3
- vuosi hyvän ystävän kuolemasta, miksi sitä ei vain käsitä vieläkään?
- heinätyöt aloitettiin reilusti normaalia aikaisemmin



heinäkuu

- kuukausi alkoi koville helteillä ja lasten kanssa olinkin uimarannalla monena päivänä usemman tunnin, poltinpa itsenikin vaikka rasvaa laitoin
- Loppa jäi pitkälle sairaslomalle
- sain tehdä siskontytölle musiikillisen kakun
- saatiin viikonloppuvieraita ja vietettiin juhannusta vähän jälkikäteen "aikuisten" tapaan
- hain Laurin kanssa 5 laatikollista luomumansikoita, on ne vain herkkua.
- lapsuudenystävä kävi kylässä perheensä kanssa, meidän viimeisimmästä yhteisestä turinatuokioista olikin vierähtänyt kuusi vuotta




elokuu

-kauhee ukkosmyrsky laajalla alueella, onneksi meillä selvittiin suht vähin vaurioin - Tiksu todettiin tiineeksi, jos me sitten saadaan ensi kesänä se ihana pikkuvarsa =)
- aloitettiin lasten kanssa tiistaisin seurakunnan päiväkerho
- me lomailtiin koko perheen voimin joutsenossa, oli muuten ensimmäinen loma 4:ään vuoteen! Kyllä piristi!
- meille tuli Purre-kissa



syyskuu

- vaihdettiin Taksetin hepalla Hardy Dell heppa
- Loppa kävi klinikalla ja sai luvan alkaa pikku hiljaa liikkumaan muutenkin kuin vain kävellen
- meille tuli hieno ford-traktori. Uusi voorti, ininen iso voorti, niinkuin Lauri sanoo
- Lotalla neuvola, kaikki hyvin. On ikäisiään kehityksestä edellä kuulema, siis osaamistasolla






lokakuu

- aloitin laihduttamisen cambridgeohjelmalla
- olin mukana järjestämässä lestillä koirien match showta. Miinakin osallistui näyttelyihin, saaden pentujen punainen III. Hienosti!
- 12pv satoi ensilumi
- aloitin skräppäämisen





marraskuu

- kävin yksin karaoketansseissa sykäräisessä =)
- Angela tamma lähti teuraaksi
- käytiin lasten kanssa sykäräisessä uimahallissa, oli lasten ihan ensimmäinen uimahallikokemus







joulukuu

-jouluostoksilla ystävän kanssa, näitä lisää. Ei sitä usko kuinka paljon piristää hetki aikuisen seurassa.
- Miinalla kova ripuli, koiraparka oli ihan väsynyt
- rekiretki Lopalla koko perheen kanssa
- kauneimmat joululaulut kirkossa tuo aina joulumielen, niin tänäkin vuonna
- kuusikin haettiin Lopan reellä, siinä oli jotain vanhanajan tuntua
- joulupukki kävi ja toi älyttömän paljon lahjoja lapsille, toki itsekin sain hienoja lahjoja.
- vuosi loppui flunssan ja kuumeen saattelemana koko perheen.

joulun jälkeistä elämää

Eilen lähti joulukoristeet noin suurinpiirtein kaikki. Verhot vielä pitäisi vaihtaa, kun isännällä on aikaa olla apuna. En ymmärrä millasia verhotankoja ihmiset keksii erkkereihinsä ja nurkkaikkunoihinsa, että niihin olis helppo vaihtaa verhot. Yleensäkin kaikki ikkunoihin liittyvät asiat on mulle punainen vaate: ikkunoiden pesu, varhojen laitto ja valinta...yöks!

 Noin muuten uusi vuosi käynnistyi flunssalla ja hevosen reestä tippumisella, minkähänlainen vuosi tästä tulee?